hiljaisuuskin pakottaa korvia

Aamulla heräilin aurinkoon. Käsi kurotti kelloa, mutta päätin etten haluakaan tietää. Kynsilakka repsotti etusormesta ja raavin lisää. Sieraimiani kidutti vastakeitetty kahvi ja mikro sanoi: "plim." Karjalanpiirakan yli valui sula voi ja juusto käpristyi sen pinnalle. Keittiössä tuolit ammottivat tyhjyyttään ja musta jakkara piti minulle paikkaa. Diskurssianalyysistä kohti maskuliinisuutta ja vallankäyttöä luokassa, vakavasti otettuna mielenkiintoista. Rivitalon neliöt huutelivat ikävää yksinäisyyttä ja tietokoneen näppäimistö kaikui aulassa asti. Keitin taas kahvia ja pannu naksui. Jääkaappi hurisi vietteleviä nuotteja, vaikka tiesin, ettei siellä ole muuta kuin soijamaitoa ja aamuisia piiraita. Viimeinen lomapäivä alkaa neljän tunnin päästä. Sinne meni viikko, heilutan hyvästit.

Harmaus ei saa kaikota

Tänään nostin siveltimen pukuhuoneen lattialta ja puhalsin pölyt pois. Aurinko tuuletti  puhaltamiani hiukkasia ja valo oli toispuoleinen. Maskin takana istui nuori nainen. Nopeasti katsottuna hän oli muuttunut mummoksi. Hulda, sinäkö se olet? Kognitiivinen kehitys mielessäni kävin kaupassa ystävän kanssa ja puhuin proteiinijuomista. Itse juon vain soijaa. Keltainen korostusväri huusi silmissä ja mietin oliko tämä tosiaan kaiken arvoista? Pääsykoe lähestyy ja haluaisin vaihtaa keltaisen oranssiin, mutta sellaista toimintoa ei vielä tunneta. Kevät piiskasi kasvoja ja aistin silmissä katuhiekan kuivuuden. Nökötin hetken paikoillani kunnes päätin vaihtaa suuntaa. Kahvi oli hetken kitkerää, mutta pian siihenkin tottui. Ensimmäistä kertaa kaikki oli laktoositonta kun kysyin. Käsi sipsutti peukaloani ja mies kadulla hymyili. Ehkä sipsuttaisin huomenna takaisin. Antaisin sinetöidyn kirjeen ja suikkaisin suudelman poskelle. Päätän silti maalata ryppyjä ja kurttuisia otsia. Ilmeilin peilille ja täytin juonteeni ruskealla maalilla. Kynnet kiilsivät kultaa ja hopeaa, kun katselin niitä kelmeässä ruokalan valossa. Tänään päätin opetella tekemään pastellitöitä. Vappuna kumosin lasin kuohuvaa ja nauroin päättömästi. Nukahdin keltaisen täkin alle ja laskin aamulla kymmeneen. Suutelin selkää nenäni edessä ja pystyin haistamaan viskin, joka oli uinunut hopeaisessa taskumatissa, mutta loppunut ennen kahtatoista. Kaivopuisto jäi väliin, mutta mutakakku oli parasta syömääni. Aamulla oli valoisaa, enkä enää tarvinnut edes villapaitaa.