Ja kuinka minä olenkaan kaivannut
tätä oloa
näitä värejä
Teitä.
sunnuntai 20. lokakuuta 2013
tiistai 8. lokakuuta 2013
Yksiö
Varpaitani paleltaa. En haluaisi astua tyhjään huoneeseen
seuralaisenani vain puolikas maitotölkki, joka aamulla jäi pöydälle. Keitän
kahvit, syljen kuppiin ja manaan kaiken pahan pois. Katso lehtiä, pian on syksy
vaikka puut vasta pudottivat lehtensä. Sade kihahtelee ikkunaan iljettävästi ja
hiukseni kihartuvat jälleen. Harjaan ne suoriksi, mutta sanka katkeaa. Minä
katkean. Kuinka monella tavalla sen voi sanoa?
Juuri niin monella
että
haluan vain
pudota.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)