Yksin, niin kovin

En enää tunnista aikaa, joko se kaikki saapui ja toi mukanaan loiston huomisesta? Oletko vielä silloin siinä, minä sadan kilometrin päässä vieressäsi kysymässä, onko sinulla hyvä näin. Viimeyönä itkin, tänään sade huuhtoi senkin pois. On aika laittaa kaikki värit sekaisin ja maalata violettia, pitkin vedoin. Kuumeisina öinä epäilen itseäni ja peilikuvaa lusikan kuperalla puolen. En haluaisi olla taas se nainen, joka iskeytyy väärälle puolelle luettelemaan kymmentä käskyä elämästä ja sen välillisestä paskamaisuudesta. Enää vain hieman jäljellä, kunnes lopulta maailmanympärysmatka omenalla on tehty.  Minä olen jo kaukana kun paletista on väri loppunut.