Juopumapäissäin mä valvon

Oli se toukokuun yö, kun kattoja siivitti lupaus kaiken muutoksesta ja viimeinen pakottava hengenveto tätä kaikkea, mitä olin kokenut. Kyyneleisten silmien läpi todellisuus muuttui paloiksi tuoksuja ja kosketuksia iholla. Kaikki oli tunnettava ja minun oli huumaannuttava uudestaan liian vähästä ajasta. Aamu neljältä aurinko nousi toivottamaan huomenta ja musta auto vei kaiken pois. Istuin tyhjässä huoneessa, jota aikaisemmin olin niin kiihkeästi rakastanut, enkä enää tunnistanut sen seiniltä itseäni.