Sinä kerrot minulle sodasta ja rauhasta, enkä odottanut enää tapaavani sinua. Juodaan mustaa teetä ja sinä keität edelleen pahoja uppomunia.
Toisto on opintojen äiti.
Liekö tässäkin suhteessa. Kääriydyn kerälle samoin kuin sukkalankani kaapissa, johon en koskenut ensimmäisen näytöksen jälkeen. Se oli fiasko, niinkuin tämäkin. Sinällään, en kokisi sitä minään uutisena, vaikka kiitänkin iltaisin Jumalaa siitä, että minulla on kädet jolla toimia
ja
joilla jakaa.
Avata sulkea puristaa raapia hipaista.
Halata.
Ja joista pitää kiinni.
Hetkeksi unohduin vanhaan, palasin uuteen ja ikävöin.
Palmuni kuolee pian. Kumipuuni kuolee pian. Orkideani kuoli jo, samoin yrtit. Tulppaanit lakastuivat ja muuttuivat ruskeiksi. Siitepöly jäi silti violettina otsaan ja sai minut taas aivastamaan.
