Pirstoutuva maailma ja minä sen reunalla

Villapaita kutitti niskasta, kun kaadoin itselleni aamukahvia. Se teki koukeron kuppiin ja syljin lavuaariin. Olisiko tänään ollut se hidas aamu? Nukahdin, kun tulin kotiin. Ankannokka oli sattunut ja tykytti yhä. Tein iltapäivällä pullaa. Unohdin hiivan ja kuivatin taikinan, poltinkin vielä. Kiroilin ja söin palaneen pullan sisälmykset. Voikin oli muuttunut sameaksi. Arkeologian pääsykoekirjassa puhuttiin isovihasta ja radiohiilimenetelmästä. Ajatuksissani kulki vain hoikat sormet selällä ja liian aikainen ovikello. Valkosipuli hurmasi nenäni, kun suutelin hengittäessä. Muuttopitsa oli kylmää jo sunnuntaina, eikä uunia pesty. Neiti kevät oli vihdoin saapunut Helsinkiin. Tervetuloa sanoin, ja se kumarsi kauniisti niiaten oven edessä samalla kun pyyhin jalkojani kenkäharjaan. Tervetuloa.