Porotus

Se jätti jäljen pöytään, polttomerkin. En tiedä kumpi meistä oli sen laskenut, vai romahtiko kaikki, noin vain. Se valui pitkin reisiä ja kirveli ikävästi, nauraen epäonnistumista. Teeleipä tarttui kurkkuun säikähdyksestä. Minä en siitä muutoinkaan pitänyt. Vapisevat sormet painoivat kylmiä lehtiä jalkoja vasten. Mummo oli kertonut, että se auttaa. Nokkonen pisti nilkkaan ja lopulta kutitti. Tämä kesä oli tuonut mukanaan peilikuvan tästä todellisuudesta, pelosta ja odotuksesta. Miksi se oli valinnut kaikkien uusien joukosta minut? Rinkka valmiina odotan huomista ja vain häivähdyksessä pallo vierii jo reunan yli. Tunnit alkavat normaalisti kahdeksalta. Seikkailu voi alkaa.