ilma täynnä keltaisia hiukkasia minä vaelsin
Hetkiä elämästä ja tästä ajasta. Varovaisia kurotuksia tulevaisuuteen, menneeseen.
torstai 29. elokuuta 2013
tiistai 27. elokuuta 2013
pistepiste
Niinkö sinä luulet, että tämä kaikki hajoaa. Että peilipallo särkyy ja muuttuu korppujahoksi. Että minä muutun ja sinä jäät pellolle seisomaan odottaen sitä bussia, jonka piti tulla kuudelta kesäajassa. Jalat tunkkaisina paikoillaan, sillä säätiedotus lupasi etelään sumua. Olethan varovainen, etkä kompastu mukulakivikatuun, kun et enää näe varpaitasi etkä tunne kenkiesi läpi mitään. Kosteus löytää sisään, märkä sukka ilkkuu kiusallisesti kun kipuat Harjukatua. Kuulemma opiskelijakortilla saa tuntuvan alennuksen, mutta ei uusia kenkiä. Ei uutta identiteettiä eikä muuttumisleikkiä. Maripaita jääkööt kaappiin, minä valitsen sen maalisen. Juuri sen, vasemmassa yläkulmassa olevan vihreän täplän ja sen luokan, joka jätti jälkensä ihooni.
keskiviikko 14. elokuuta 2013
Murtovesialue
Kaipaan kulmikasta syysilmaa ja sen kylmää tuoksua. Haluan vetää keuhkoni täyteen sitä ja tuntea pistoksia poskipäissä kun juoksee. Haluan skoolata vielä viimeisen kerran kesälle, sitten on aika vaihtua. Ensi lukuvuoden minä maalaan ja piirrän, opiskelen hieman taidehistoriaa. Ehkä valokuvaan, jos olen nopea painamaan nappia tietokoneella. Opettelen soittamaan keltaista ukulelea ja asun pienessä huoneessa keskellä tulevaa maailmaa. Keskellä värinää ja niitä ihmisiä, jotka tekevät mitä haluavat ja pelkäävät muutosta enemmän kuin koskaan aiemmin. Keskellä välitilaa tämän ja tulevaisuuden kanssa. Minä pelkään muutosta enemmän kuin koskaan aiemmin. Suihkutan suojasuihkeella uudet kenkäni ja pilaan ne ensimmäi-ei, toisella käyttökerralla. Leimaan pokkaripassin viimeisen leiman ja aloitan alusta. Kirjahyllyyn mahtuu vielä monta uutta maailmaa. Pakkaan sängynpeittoni, ostan uuden koulurepun, otan hammasharjan povitaskuun ja junalipun Lahteen. Viinilasit jäävät kotiin, mutta palaan hakemaan niitä vuoden päästä. Aion palata ja ravata, kääntyä ympäri ja viettää tunteja istuen lähijunassa. Aion opetella uutta karttaa ja eksyä syksyisille kaduille jahtaamaan lehtiä. Juoda kupeittain kaakaota, siitä sinisestä muumi-mukista, kun ilta hämärtyy ja ihmiset soittavat kitaraa nuotiolla, joka seisoo keskellä huonetta. Sytyttää myrskylyhdyn kadunkulmauksessa ja houkutella hymyjä esiin enemmän kuin ehdin nähdä hetkessä. Oppia olematta turta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)