Porotus

Se jätti jäljen pöytään, polttomerkin. En tiedä kumpi meistä oli sen laskenut, vai romahtiko kaikki, noin vain. Se valui pitkin reisiä ja kirveli ikävästi, nauraen epäonnistumista. Teeleipä tarttui kurkkuun säikähdyksestä. Minä en siitä muutoinkaan pitänyt. Vapisevat sormet painoivat kylmiä lehtiä jalkoja vasten. Mummo oli kertonut, että se auttaa. Nokkonen pisti nilkkaan ja lopulta kutitti. Tämä kesä oli tuonut mukanaan peilikuvan tästä todellisuudesta, pelosta ja odotuksesta. Miksi se oli valinnut kaikkien uusien joukosta minut? Rinkka valmiina odotan huomista ja vain häivähdyksessä pallo vierii jo reunan yli. Tunnit alkavat normaalisti kahdeksalta. Seikkailu voi alkaa.

hiljaisuuskin pakottaa korvia

Aamulla heräilin aurinkoon. Käsi kurotti kelloa, mutta päätin etten haluakaan tietää. Kynsilakka repsotti etusormesta ja raavin lisää. Sieraimiani kidutti vastakeitetty kahvi ja mikro sanoi: "plim." Karjalanpiirakan yli valui sula voi ja juusto käpristyi sen pinnalle. Keittiössä tuolit ammottivat tyhjyyttään ja musta jakkara piti minulle paikkaa. Diskurssianalyysistä kohti maskuliinisuutta ja vallankäyttöä luokassa, vakavasti otettuna mielenkiintoista. Rivitalon neliöt huutelivat ikävää yksinäisyyttä ja tietokoneen näppäimistö kaikui aulassa asti. Keitin taas kahvia ja pannu naksui. Jääkaappi hurisi vietteleviä nuotteja, vaikka tiesin, ettei siellä ole muuta kuin soijamaitoa ja aamuisia piiraita. Viimeinen lomapäivä alkaa neljän tunnin päästä. Sinne meni viikko, heilutan hyvästit.

Harmaus ei saa kaikota

Tänään nostin siveltimen pukuhuoneen lattialta ja puhalsin pölyt pois. Aurinko tuuletti  puhaltamiani hiukkasia ja valo oli toispuoleinen. Maskin takana istui nuori nainen. Nopeasti katsottuna hän oli muuttunut mummoksi. Hulda, sinäkö se olet? Kognitiivinen kehitys mielessäni kävin kaupassa ystävän kanssa ja puhuin proteiinijuomista. Itse juon vain soijaa. Keltainen korostusväri huusi silmissä ja mietin oliko tämä tosiaan kaiken arvoista? Pääsykoe lähestyy ja haluaisin vaihtaa keltaisen oranssiin, mutta sellaista toimintoa ei vielä tunneta. Kevät piiskasi kasvoja ja aistin silmissä katuhiekan kuivuuden. Nökötin hetken paikoillani kunnes päätin vaihtaa suuntaa. Kahvi oli hetken kitkerää, mutta pian siihenkin tottui. Ensimmäistä kertaa kaikki oli laktoositonta kun kysyin. Käsi sipsutti peukaloani ja mies kadulla hymyili. Ehkä sipsuttaisin huomenna takaisin. Antaisin sinetöidyn kirjeen ja suikkaisin suudelman poskelle. Päätän silti maalata ryppyjä ja kurttuisia otsia. Ilmeilin peilille ja täytin juonteeni ruskealla maalilla. Kynnet kiilsivät kultaa ja hopeaa, kun katselin niitä kelmeässä ruokalan valossa. Tänään päätin opetella tekemään pastellitöitä. Vappuna kumosin lasin kuohuvaa ja nauroin päättömästi. Nukahdin keltaisen täkin alle ja laskin aamulla kymmeneen. Suutelin selkää nenäni edessä ja pystyin haistamaan viskin, joka oli uinunut hopeaisessa taskumatissa, mutta loppunut ennen kahtatoista. Kaivopuisto jäi väliin, mutta mutakakku oli parasta syömääni. Aamulla oli valoisaa, enkä enää tarvinnut edes villapaitaa. 

Pirstoutuva maailma ja minä sen reunalla

Villapaita kutitti niskasta, kun kaadoin itselleni aamukahvia. Se teki koukeron kuppiin ja syljin lavuaariin. Olisiko tänään ollut se hidas aamu? Nukahdin, kun tulin kotiin. Ankannokka oli sattunut ja tykytti yhä. Tein iltapäivällä pullaa. Unohdin hiivan ja kuivatin taikinan, poltinkin vielä. Kiroilin ja söin palaneen pullan sisälmykset. Voikin oli muuttunut sameaksi. Arkeologian pääsykoekirjassa puhuttiin isovihasta ja radiohiilimenetelmästä. Ajatuksissani kulki vain hoikat sormet selällä ja liian aikainen ovikello. Valkosipuli hurmasi nenäni, kun suutelin hengittäessä. Muuttopitsa oli kylmää jo sunnuntaina, eikä uunia pesty. Neiti kevät oli vihdoin saapunut Helsinkiin. Tervetuloa sanoin, ja se kumarsi kauniisti niiaten oven edessä samalla kun pyyhin jalkojani kenkäharjaan. Tervetuloa.